Jannah Theme License is not validated, Go to the theme options page to validate the license, You need a single license for each domain name.
Nouvelles

Yhdysvallat ja Israel epäonnistuivat rauhan 30 vuotta sitten

Yhdysvallat ja Israel epäonnistuivat rauhan 30 vuotta sitten

Dr. James J. Zogby ©

Presidentti

Arab American Institute

Viime viikolla New York Times julkaisi pitkän Tom Friedmanin artikkelin « What Is Happening to Our World ». Siinä Friedman väittää, että Hamas olisi voinut muuttaa Gazan Dubaiksi, jos he olisivat tehneet oikeita valintoja vuonna 2005. Minulla ei ole mitään otetta Hamasista. Heidän itsemurhapolitiikkansa on tuonut hirveää tuskaa palestiinalaisille, mutta Friedmanin väite, jonka olen kuullut muiden esittävän, on niin mielikuvituksellinen ja epähistoriallinen, että se on kumottava.

Syyt palestiinalaisalueiden kehityksen puutteeseen juontavat juurensa 10 vuotta ennen Hamasin valtaan nostaneita vuoden 2005 kohtalokkaita vaaleja. Tiedän, koska olin paikalla ja katsoin tämän katastrofin kehittyvän reaaliajassa. Vaikka palestiinalaiset eivät olleet syyttömiä, on julmaa syyttää heitä Israelin politiikasta, joka tukahdutti tarkoituksellisesti Palestiinan talouden, ja siitä, että Yhdysvallat ei pystynyt toteuttamaan tehokkaita toimenpiteitä niiden torjumiseksi.

Vuosina 1993–1996 olin mukana puheenjohtajana Builders for Peace -projektissa, jonka varapresidentti Gore käynnisti edistääkseen Yhdysvaltain investointeja miehitetyillä alueilla. Tässä ominaisuudessa toimin puheenjohtajana Palestiinan taloutta käsittelevässä istunnossa vuoden 1994 Casablancan taloushuippukokouksessa ja matkustin alueelle kauppaministeri Ron Brownin kanssa. Ja useaan otteeseen johdin Yhdysvaltain yritysjohtajien valtuuskuntia Länsirannalle ja Gazaan edistämään liikekumppanuuksia, jotka vauhdittaisivat taloudellista kehitystä.

Meitä motivoi Maailmanpankin tutkimus, jossa todettiin, että palestiinalaisten yksityinen sektori alueilla voisi olla kasvun moottori, jos ne voisivat turvata investointeja ja mahdollisuuden käydä vapaasti kauppaa ulkomaailman kanssa. Tiesimme, kuten varapresidentti Gore totesi, että taloudellisten mahdollisuuksien laajentaminen ei tuo rauhaa, mutta ilman näitä mahdollisuuksia rauhan saavuttaminen olisi mahdotonta.

Ensimmäiset valtuuskuntavierailumme antoivat meille toivoa. Tunnetut yhdysvaltalaiset yritykset tekivät vaikutuksen tapaamistaan ​​palestiinalaisista liikemiehistä, ja joitain sopimuksia tehtiin. Seuraavina kuukausina kävi selväksi, että israelilaiset eivät olleet halukkaita sallimaan palestiinalaisten tai heidän yhdysvaltalaisten kumppaneidensa tuoda raaka-aineita tai viedä valmiita tuotteita ilman Israelin valvontaa tai israelilaista välittäjää. Tämän seurauksena tekemämme sopimukset romahtivat.

Ongelma ulottui syvemmälle. Eräänä päivänä sain puhelun Yhdysvaltain maatalousministeriön virkamieheltä. Yhdysvallat oli yrittänyt viedä Gazaan 50 000 kukkasipulia. Sipulit odottivat Israelin lupaa niin kauan, että ne mätänevät. Israel ei halunnut kilpailua omasta kukkaviennistään. Maatalousosastolla oli riittävästi varoja toiseen sipulilähetykseen, mutta se ei halunnut riskeerata kustannuksia, jos lopputulos olisi sama.

Turhautuneena kirjoitin vuonna 1995 pitkän muistion presidentti Clintonille. Todistin myös useiden BfP:n kollegoideni kanssa senaatin ulkosuhteiden komitealle ja kerroin yksityiskohtaisesti Israelin esteistä investoinneille ja talouskasvulle palestiinalaismaissa.

Kirjeessäni ja todistuksessani panin merkille, että tilanne – alle kaksi vuotta Oslon jälkeen – oli muuttunut vakavaksi. Israelin palestiinalaismaiden sulkeminen ja sisäisten tarkastuspisteiden määrääminen Länsirannalle Baruch Goldsteinin muslimien verilöylyn jälkeen Hebronin moskeijassa olivat vaatineet palestiinalaisten rauhantukea. Siirtokunnat kasvoivat, samoin kuin Palestiinan työttömyys. Länsirannalla työttömyys oli yli kolmasosa työvoimasta, kun taas Gazassa työttömyys oli huikeat 62 prosenttia.

Erityisesti Gazaan viitaten panin merkille:

”Kansainvälisen yhteisön lupauksista huolimatta ainuttakaan työpaikkoja luovaa infrastruktuurihanketta ei ole aloitettu. Avojätevesi on edelleen vakava terveysriski. Todellisen edistyksen sijaan palestiinalaiset saivat tarkkailijoita, tutkimuksia, lupauksia ja täyttämättömiä lupauksia ja syytteitä. »

”Nuoret palestiinalaiset eivät halua mitään muuta kuin saada työtä, elää merkityksellistä elämää, perustaa perhe ja nähdä heidän menestyvän. Heidän vihansa on epätoivon tuotetta – syntyi pelosta ja turhautumisesta, että heillä ei ole tulevaisuutta. Jos rauha aiotaan säilyä, meidän on hyökättävä tätä kriisiä vastaan ​​kaikilla niillä resursseilla ja kyvyillä, joita meillä on näyttääksemme palestiinalaisille, että lupaus rauhasta voidaan toteuttaa. »

Pyyntömme olivat yksinkertaisia: että Palestiinan yksityinen sektori pystyisi turvaamaan investoinnit; että Israelia painostetaan sallimaan palestiinalaisten yritysten tuonti ja vienti ulkomaailmaan; ja että kansainväliset avunantajavarat ohjataan työpaikkoja luoviin hankkeisiin. Eräs BfP:n juutalaisesta kollegastani huomautti, että USA:lla ja Israelilla, ei palestiinalaisilla, oli velvollisuus saada nämä tapahtumaan.

Vaikka presidentti Clinton ja senaattorit ilmaisivat tukensa, hallinnon « rauhantiimi » hylkäsi suosituksemme, että Israelia painostetaan päästämään ohjat irti ja sallimaan palestiinalaisten hengittää ja kasvaa. He väittivät, että Israeliin kohdistuva painostus estäisi heidän neuvottelupyrkimyksiään.

Kaikki tämä tapahtui 1990-luvulla, ei 2005. Todellisuudessa Hamas ei luonut sotkua; he perivät epätoivon, jonka Israelin tukahduttava kontrolli ja USA:n laiminlyönti ja myöntymys jättivät heille, ja joutuivat sen saaliiksi. Hamas käsitteli sen varmasti huonosti, mutta syy siihen, miksi Gazasta ei tullut Singaporea, jonka Yasser Arafat oli asettanut Pohjantähdeksi eli Dubaiksi, oli vähemmän tekemistä Hamasin valintojen kanssa, vaan enemmän niiden kanssa, jotka epäonnistuneet palestiinalaiset ja rauha.

***

Vastuuvapauslauseke: Tässä artikkelissa esitetyt näkemykset ja mielipiteet ovat kirjoittajan näkemyksiä ja mielipiteitä, eivätkä välttämättä heijasta Arab American Instituten kantaa. Arab American Institute on voittoa tavoittelematon, puolueeton kansallinen johtojärjestö, joka ei tue ehdokkaita.

Huomautus: Jos haluat keskustella tästä sarakkeesta kanssani, ole hyvä Rekisteröidy täällä seuraavaan Coffee And A Column -tapahtumaani keskiviikkona Zoomin kautta.

William Dupuy

Independent political analyst working in this field for 14 years, I analyze political events from a different angle.
Bouton retour en haut de la page